23/03/2018

Granta - uuden kirjallisuuden areena 2: Outo


Granta -uuden kirjallisuuden areena 2:n teema on Outo. Kaikki tekstit eivät kolahtaneet, mutta tässä on muutamia muistiinpanoja niistä, jotka sen tekivät. Osa kirjoittajista on minulle ennestään tuntemattomia.

Mark Haddon: Ase
Novellissa lukijan huomio on ensiksi pikkupoikien aseleikissä ja ammutussa kauriissa. Seanin pahoinpitely jää sivummalle, eikä hän itsekään halua siitä puhua. Onko se siis normaalia elämää hänelle? Lukemisen jälkeen tuli olo, että teksti pitää lukea uudelleen. Mitä siinä oikeastaan kirjoitettiinkaan? 
Mark Haddoniin olen tutustunut aiemmin teoksella Yöllisen koiran merkillinen tapaus. Ase ilmestyi alun perin englanninkielisessä Grantassa 2012.
 Haruki Murakami: Thaimaa
Mielenkiintoinen ja palveleva autonkuljettaja vie asiakkaan ennustajalle, joka ohjaa tätä odottamaan parantavaa unta. "Kunpa saisi nukkua", hän ajatteli. "Kunpa saisi vain nukkua. Ja odottaa sitä unta."
 Hannu Väisänen: El Zeppahin voikeksit
Väisäsen novellista pidin todella paljon! Tarinaan liittyy kallisarvoinen keittiöpurnukka, ahdas elintarvikemyymälä, taikina-aivot sekä vahvasti mustakarvaiset miehen kädet, jotka oikeastaan kuuluvat naiselle.
Jerker Virdborg: Tapahtuu Karlaplanin metroasemalla
Novellissa on käynnissä absurdi puhelinkeskustelu isän kanssa, kun  metroasemalla alkaa tapahtua. Novelli on aluksi selkeä, mutta loppua kohti muuttuu yhä aukkoisemmaksi, niin että lukija ihmettelee: Mitä tässä oikein tapahtui? Kuka käveli? Kuka kuoli? Miksi  piti paeta paikalta? Teksti oli outo, mutta myös kiehtova.
Sami Lopakka: Uudet lasit
Sami Lopakka oli Sentenced-yhtyeen sanoittaja ja kitaristi. Hänen esikoisromaaninsa Marras julkaistiin 2014. Uudet lasit on aito ja riipaisevalla tavalla tragikoominen tarina Muhoksella asuvasta Putaalasta, joka ei paljon tunteitaan ilmaise. Oululaisille Putaala näyttäytyisi yhtenä Rotuaarin juopoista, öykkärinä ja huutelijana, jolla on silmälasit kumiritsalla päässä. Lopakka saa hienovaraisesti kuvattua Putaalan rikki menneen elämän, surun ja ikävän menetettyä perhettä kohtaan.  Ihmisen ikävä toisen luo on konkreettisesti läsnä.
Joshua Ferris: Pelotat enemmän
Tämä tarina oli mielestäni yksi kokoelman hienoimmista. On äiti ja tytär, on pesukarhu ja katoava kissa, on hämähäkkifobia, aistiharhaisuus ja ehkä alkava muistisairaus. Tyttären rakkaus ja huolenpito saavat hänet kuitenkin miettimään, tekikö hän sittenkään tarpeeksi.
Virpi Hämeen-Anttila: Suomalainen metsä
Suomalainen metsä on kivasti pienen ilmaisun teksti, jossa rivien välissä sanotaan enemmän kuin riveillä. Lopussa on mojova yllätys. Pidin tästä paljon.
Daniel Galera: Hyöky
Teksti on ote romaanista. Aikuinen poika menee tapaamaan isäänsä ja kuulee vaarinsa tarinan, joka hyökyy päälle. Sairas isä hautoo itsemurhaa, ja poika joutuu välikäteen asiassa. Tarinaan liittyy myös 14-vuotias koira, joka enimmäkseen istuu tai makaa isäntänsä jalkojen lähellä.
Johanna Sinisalon Äänettömät äänet ei pettymyksekseni avautunut ollenkaan, vaikka yleensä olen pitänyt hänen kirjoistaan, kuten  esimerkiksi näistä:

Ennen päivänlaskua ei voi 2000 (Finlandia-palkinto)
Sankarit 2003 (Kalevala-parodia)
Kädettömät kuninkaat  ja muita häiritseviä tarinoita 2005
Auringon ydin 2013
Enkelten verta 2011 

Viime aikoina Sinisalon lukeminen on tosin jäänyt vähemmälle.

Pidin Granta 2:sta enemmän kuin Granta 1:stä. Kyllä Grantaan kannattaa tutustua. Joku voi löytää kokoelmasta aivan muita itseään koskettavia tarinoita.

Lisätietoa Grantasta:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti